Asiantuntijuustoimintamalli näyttöön perustuvan toiminnan tukirakenteena

Näyttöön perustuvan toiminnan vakiinnuttamiseksi tarvitaan erilaisia ja toisiaan täydentäviä tukirakenteita valtakunnallisella, alueellisella ja toimintayksikköjen tasolla. Asiantuntijuustoimintamallin (STM 2009) tärkein toiminnan taso on toimintayksikköjen taso, jossa sen tavoitteena on vahvistaa näyttöön perustuvaa toimintaa ja selkeyttää eri asiantuntijoiden roolia ja vastuita näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä ja toimeenpanossa.

Asiantuntijuustoimintamallina kuvattu tukirakenne koostuu neljästä asiantuntijuustyyppistä ja niiden toisiaan täydentävästä osaamisesta (kuvio 1).

Asiantuntijuustyypit ovat 1) kliinisessä hoitotyössä toimivat ja 2) kliinisesti erikoistuneet hoitajat sekä 3) kliinisen hoitotyön ja 4) kliinisen hoitotieteen asiantuntijat. Asiantuntijoiden osaamisen tavoitteet painottuvat eri tavoin riippuen siitä, missä määrin työntekijä osallistuu välittömään potilashoitoon. Lähimpänä asiakkaan ja potilaan hoitamista painottuu kliinisen hoitamisen osaaminen. Siitä kauempana olevien asiantuntijuustyyppien osaamisessa painottuvat tutkimus-, teoria- ja kehittämisosaaminen. (STM 2009) Erityyppisten asiantuntijoiden toiminta täydentää toisiaan tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen sekä hyödyntämisestä kertyvän uuden tiedon tuottamisen syklissä.

Hoitotyön käytäntöjen yhtenäistäminen ja näyttöön perustuva toiminta sisältävät monensuuntaista tiedon siirtämistä (ks. Dopson 2002) tutkimustiedosta käytännön sovelluksiin ja päinvastoin. Kliinisessä hoitotyössä toimivat hoitajat, kliinisesti erikoistuneet ja hoitotyön asiantuntijat soveltavat tutkimuksista ja katsauksista tiivistettyä tietoa potilaan hoidossa sekä tuottavat palautetietoa tiivistetyn tiedon ja sen pohjalta tehtyjen toimintaohjeiden toteutettavuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta, merkittävyydestä ja vaikuttavuudesta käytännön työssä (ks. Pearson ym. 2005).

Palautetieto ohjaa kliinisen hoitotieteen asiantuntijaa uuden tiedon hankinnassa ja tiivistämisessä. Erilaisten asiantuntijoiden toiminta tuo synergiaetua näyttöön perustuvassa toiminnassa ja yhtenäisten käytäntöjen kehittämisessä. Keskeistä on yhdistää erityyppisten asiantuntijoiden osaaminen, jolloin myös jokainen vapautuu omaan perustehtäväänsä.

Lähteet

Dopson S, FitzGerald L, Ferlie E, Gabbay J & Locock L. 2002. No magic target! Changing clinical practice to become more evidence based. Health Care Management Review 27(3), 35-47.

Pearson A, Wiechula R, Court A & Lockwood C. 2005. The JBI model of evidence-based healthcare. International Journal of Evidence Based Healthcare 3, 207-215. (Linkki abstraktiin)

STM. 2009. Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Yliopistopaino, Helsinki.