Aiheen määrittely ja asiasanat
Hoitosuositus laaditaan tarkkaan rajatusta aiheesta ja suosituksen kohderyhmä määritellään huolellisesti. Aiheen rajauksessa ja tutkimuskysymyksen muotoilussa käytetään kunkin tutkimuskysymyksen luonteesta riippuen PICO/PICo/PCC –menetelmiä tai muita vastaavia kirjallisuushauissa yleisesti käytettyjä menetelmiä. Tutkimuskysymyksiä voi olla yksi tai useampia. Tutkimuskysymys määrittää, millaisia tutkimuksia hoitosuositukseen otetaan mukaan.
Mikäli hoitosuosituksen aihe on sellainen, että mukaan otetaan esimerkiksi sekä määrällisiä että laadullisia tutkimuksia, laaditaan kumpaakin näkökulmaa varten oma tutkimuskysymys ja hakustrategia hyödyntäen PICO- ja PICo-menetelmiä (Esimerkit 1 ja 2). Jos hoitosuosituksen aihe on sellainen, että kartoitetaan, mitä tutkimusta aihealueesta on tehty, lähestymistapa voi olla laajempi myös tutkimuskysymyksessä ja hakuvaiheessa. Tällöin tutkimuskysymys ja hakustrategia laaditaan hyödyntäen PCC-menetelmää (Esimerkki 3). Tarvittaessa voidaan hoitosuositustyön edetessä laatia lisäksi täsmällisempiä täydentäviä tutkimuskysymyksiä hakustrategioineen hyödyntäen esimerkiksi PICO- tai PICo-menetelmiä.
Jos työryhmä hyödyntää aiemmin julkaistua kansainvälistä hoitosuositusta tai päivittää Hotuksen aiemmin julkaisemaa hoitosuositusta, tiedonhaku tehdään alkuperäisen hakustrategian mukaisesti ja rajataan niin, että se kattaa ajanjakson alkuperäisestä hausta nykyhetkeen. Työryhmän on tässä tilanteessa hyvä pohtia, tulisiko alkuperäistä hakustrategiaa täydentää kansallisten tarpeiden ja/tai muuttuneen ajan tai hoitokäytäntöjen vuoksi.
Tiedonhakuun liittyvät asiasanat määritetään PICO/PICoa/PCC tai muuta valittua menetelmää hyödyntäen ja apuna voi käyttää käsitekarttaa tai taulukkoa (Taulukko 3). Asiasanoja määrittäessä käytetään asiasanastoja. Asiasanojen määrittelyssä huomioidaan synonyymit ja englannin kielessä käytetyt käsitteet, jotka voivat erota suomalaisten käsitteiden suorista käännöksistä. Asiasanojen määrittelyssä on hyvä tutustua ennalta myös aihealueesta tehtyihin järjestelmällisiin katsauksiin, joita voi etsiä eri tietokannoista.
Taulukko 3. Esimerkki asiasanojen määrittelystä
Informaatikko tiedonhaun tukena
Informaatikon suorittama tiedonhaku parantaa hoitosuosituksen laatua ja luotettavuutta. Työ-ryhmä voi käyttää tiedonhaun suunnitteluun ja toteutukseen Hotuksen maksamana 10 tuntia informaatikon palveluja. Työryhmä saa valita, kenen informaatikon palveluja käyttää, kunhan kustannukset pysyvät kohtuullisina. Tarvittaessa Hotus voi ehdottaa informaatikkoa, ellei työ-ryhmällä ole tiedossa tähän sopivaa henkilöä. Informaatikkopalvelun tarjoaja lähettää Hotukselle sähköisen laskun (verkkolasku) suoraan Hotuksen käytössä olevaan järjestelmään:
Verkkolaskujen välityksen ja paperilaskujen skannauksen suorittaa: Basware Oyj, välittäjätunnus BAWCFI22.
Verkkolaskujen laskutusosoite: OVT-tunnus 003720725316).
Laskun viitetietoihin lisätään aina sen työryhmän tunniste, joka on käyttänyt kyseisen informaatikon palveluita. Työryhmän tunnisteen saa mentorilta ja se löytyy myös suositustyöryhmien intrasta. Laskuun eritellään tuntihinta ja käytetty tuntimäärä sekä tiedonhaun tilaajan nimi.
Asiasanojen määrittämisen jälkeen informaatikko tekee tiedonhaut yhteistyössä suositustyö-ryhmän kanssa. Jos työryhmä käyttää aiemmin julkaistua hoitosuositusta, haku kohdentuu hoitosuosituksessa tehdyn tiedonhaun jälkeiseen ajanjaksoon. Mikäli aikaisemmin laadittuja hoitosuosituksia ei löydy, haetaan tietokannoista ensisijaisesti järjestelmällisiä katsauksia ajanjaksolta, joka on relevantti suosituslauseiden laadinnan kannalta. Mikäli riittävän laadukkaaksi arvioituja järjestelmällisiä katsauksia ei löydy, etsitään tietokannoista alkuperäistutkimuksia ja niiden puuttuessa asiantuntijoiden konsensuslausumia.
Taulukossa 4 esitetään muutamia yleisiä tietokantoja, jotka sisältävät terveystieteellisiä tutkimuksia. Niiden lisäksi tulee huomioida alakohtaiset tietokannat. Tietokantojen valinta määräytyy tutkimuskysymysten perusteella.
Taulukko 4. Esimerkkejä artikkelitietokannoista
Tutkimusten valinta
Tutkimusten valinnassa edetään järjestelmällisesti käyden läpi hakutuloksia otsikoiden, tiivis-telmien ja kokotekstien osalta. Tiedonlähteiksi valitaan ensisijaisesti järjestelmälliset katsaukset. Toissijaisesti mukaan valitaan suosituksen kannalta kaikki keskeiset alkuperäistutkimukset, joiden tutkimusasetelmat ja -kysymykset vastaavat laadittavana olevan hoitosuosituksen tutkimuskysymykseen/kysymyksiin, ja jotka täyttävät ennalta määritetyt mukaanottokriteerit. Mikäli aiheesta on julkaistu järjestelmällinen katsaus tai katsauksia, alkuperäistutkimuksista käydään läpi kunkin tutkimuskysymyksen osalta ainakin ne, jotka ovat julkaistu uusimman löytyneen ja suositukseen mukaan valitun järjestelmällisen katsauksen jälkeen.
Kunkin tutkimuksen valinnasta päättää aina kaksi työryhmän jäsentä yhdessä ja tarvittaessa konsultoidaan muuta työryhmää ja mentoria. Suosituksen tiedonlähteiksi valittavien katsausten ja alkuperäistutkimusten tulee täyttää laadunarvioinnin vähimmäiskriteerit (ks. Tutkimustiedon laadunarviointi). Poikkeustapauksissa tiedonlähteiksi voidaan valita myös heikkolaatuisempia tutkimuksia tai asiantuntijoiden konsensuslauselmia, jos ne edustavat parasta saatavissa olevaa näyttöä suosituksen kannalta tärkeästä aiheesta.